Suomessa on yhteensä 39 kansallispuistoa, joista suurin on Lemmenjoen kansallispuisto, toiseksi suurin Urho Kekkosen kansallispuisto, kun taas eniten vierailtu puisto on Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Kansallispuistot ovat valtion omistamia alueita, joita hoitaa ja valvoo Metsähallitus, sillä kyseiset alueet ovat suojelukohteita joissa liikkuminen on rajoitettua tiettyjen säädösten nojalla jotta luonto kansallispuistoissa säilyisi muuttumattomana.
Ulkoilu ja retkeily kansallispuistoissamme ei kuitenkaan ole kiellettyä, päinvastoin puistot ovat suosittuja retkeilykohteita joista löytyy merkittyjä hiihto- ja kävelyreittejä, yöpymispaikkoja ja tulisijoja. Oleellista on, että vierailija kuitenkin noudattaa kyseisen kansallispuiston sääntöjä alueella liikkuessaan. Monet patikkaretkeilyn ystävät tekevätkin kansallispuistojen koluamisesta perinteen, ja vuosi vuoden jälkeen suuntaavat joko uuteen tai samaan tuttuun kansallispuistoon. Perinteen voi aloittaa vaikkapa Sotkamossa, Oulun läänissä sijaitsevasta luonnonkauniista Hiidenportin kansallispuistosta.
Hiidenportin rotko ja sen syntymä
Hiidenportin kansallispuisto sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Vuokatista. Opastettu retkeilyreitti lähtee Palolammen pysäköinti- ja opastuspaikalta, jonne puolestaan on opastettu ajoreitti Kantatie 76 varresta. Polku kiertää ensin palolammen rantaa, läpi kumpareisen laakson joka muuttuu vähitellen jyrkkäseinäiseksi kalliorotkoksi. Vain reilun kilometrin patikoinnin jälkeen, Hiidenportin jylhä rotko avautuu kulkijan eteen. Rotkon kallioseinämät ovat paikoittain jopa 20 metriä korkeita, ja keskimäärin rotko on 25 – 40 metriä leveä.
Vaikuttava näky herättääkin kysymyksen miten rotko on aikanaan muodostunut. Kuten saattaa kuvitella, rotko on saanut aikansa jääkauden aikana, jolloin sen läpi virtasi sulavan jään muodostama joki, joka kuljetti mukanaan irtonaista maa-ainesta, muodostaen täten rotkon. Hiidenportin yläpuolella on myös sijainnut Sotkamon jääjärvi, joka on purkanut vesiään samaisen rotkon kautta. Hiidenportin arvellaan paljastuneen sulavan jäätikön alta noin 11 000 vuotta sitten.
Metsät
Hiidenportin kansallispuiston metsät ovat keskimäärin 100 -150-vuotiaita, lähes luonnontilassa olevia kuusi ja mäntymetsiä. Alueella tehtiin hakkuita aina 1900-luvun alulle, tätä ennen on metsissä harrastettu myös kaskeamista ja tervanpolttoa, josta on jäänteinä entisiä tervahautoja Palolammen tien varressa. Puiston komeimmat metsät kasvaa Urpovaaran rinteillä, kun puolestaan Kovasinvaaran rinteillä kasvaa kaskialueille tyypillistä, paikoin rehevää ja monilajista lehtometsää.
Suot
Puiston alueelta löytyy luonnontilaisia ja ojittamattomia soita, joista useimmat ovat räme soita. Suurimmat kansallispuiston suot ovat Kortesuo ja Urposuo puiston pohjoisosissa. Myös rehevämpiä korpisoita löytyy alueelta, niissä kasvaa myös harvinaisempaa kasvistoa kuten kämmeköitä ja sammalia.
Vesistöt
Hiidenportin kansallispuisto on 45 neliökilometrin laajuinen, joten sen alueelle mahtuu paljon vesistöjä, pääasiassa pieniä lampia, joitain järviä sekä puroja. Suurimmat järvet ovat Iso-Oravijärvi, Porkkajärvi ja Syrjä. Järvien vesi on tummaa, ja rannat muodostuvat soista tai kankaista. Kalakuntaan kuuluvat ahven, hauki ja särki.
Kovasinvaaran perinnemaisema
Vaikuttavan rotkomaiseman ja luonnontilassa olevien aarnimetsien lisäksi Hiidenportti tarjoaa myös tarinoita suomalaisesta kulttuurihistoriasta. Hiidenportin erämaiset salot olivat pitkään kaukaisia riistamaita, jossa asutusta ei juuri ollut. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Hiidenportille 1700-luvulla, ja asettuivat Kovasinvaaran alueelle. He saivat elantonsa eränkäynnistä, kasviviljelystä ja tervanpoltosta. Tervanpoltosta tulikin alueelle tärkeä elinkeino aina 1900-luvulle asti.
Hiidenportin vaellusreittejä pitkin pääsee kovasinvaaralle, ja siellä ennen sijainneen kovasimen erämaatorpan entiselle pihapiirille. Rakennuksista on jäljellä vain kivijalat, mutta torppaa ympäröivät pihaniityt ovat arvokas perinnemaisemakohde. Niittyjen kasvistoon kuuluu muun muassa nurmitar, ruusuruoho, ketonoidanlukko sekä peurankello ja vuohenkello. 1900-luvun alkupuolella Kovasimen torppa oli kuuluisa kesäisistä Hiidentansseistaan, jonne kerääntyi väkeä ympäri lähi paikkakuntien.